Luulopuhe, kuulopuhe, tosipuhe

Jos et tiedä, kysy. Älä luule. Luulopuhe omassa päässä kasvaa ja pyrkii ulos. Se siirtyy kuulopuheeksi, joka lähtee etenemään tosipuheeksi. Motivaatio laskee kun

– muutkaan ei tee

– toiset saa helpommalla enemmän

– sitä ei kuulunutkaan tehdä

Omaa ja tiimin motivaatiota syö toisten ei-tekeminen. Onko se todellista vai kuultua. Älä luule. Puhu asiat ja tee ne näkyviksi.

Valmistuinko? Matkalla ollaan. Aina.

Muutoskohdissa kuten syntymäpäivät, valmistumiset, erot  on tapana on jättää merkkipaaluja. Muistella menneitä ja jakaa opittua. Matkan varrelta. Paalutukseni idea on koota 56 ensimmäisenä syntynyttä ajatusta, kaunistelematta, deletoimatta. Senior Team Coach viitta vielä arasti hulmuten. Matkalla.

  1. Aika, minkä vietät ystävien kanssa, ei mene hukkaan.
  2. Aikaa, minkä olet (aikuisten) lastesi kanssa, et tule katumaan.
  3. Aika, minkä annat itsellesi, kertautuu.
  4. Ole rehellisesti se mikä olet.
  5. Elä omaa elämääsi.
  6. Jos haluta muuttaa jotain, muuta itseäsi.
  7. Pahin sisutusinto laantuu verhojen vaihdolla.
  8. Siivota voi huomennakin.
  9. Kerro läheisillesi että rakastat heitä, vaikka he se tietävät.
  10. Halaa aina kun voit. Kaikkia.
  11. Innostu. Mahdollisimman usein.
  12. Älä tyydy helppoon vaihtoehtoon.
  13. Sinä päätät.
  14. Lelli lapsiasi jos haluat.
  15. Älä lue turhia ohjeita.
  16. Usko itseesi.
  17. Jos joku ei sinuun usko, se on sen ihmisen ongelma.
  18. Älä anna kenenkään kävellä ylitsesi.
  19. Älä anna minkään tilanteen vaikuttaa niin että kävelisit perheesi yli.
  20. Traktori olisi kiva.
  21. Siementen istutus on rikastava kokemus.
  22. Suku on tärkeä.
  23. Miksi kuunnella muiden neuvoja, jos tiedät mitä haluat tehdä.
  24. Tee mahdollisimman paljon juttua.
  25. Arvosta itseäsi.
  26. Arvosta itseäsi edelleen.
  27. Älä anna kenenkään vielä luottamusta itseesi.
  28. Keski-iässä tietää mitä haluaa ja miten sinne pääsee.
  29. Vaikka suvusta on iso osa haudattu, arvosta muistoja ja iloitse uusista sukupolvista.
  30. Anna lastesi kasvaa itsenäiseksi mutta ole kuulolla.
  31. Kerro lapsillesi että rakastat heitä. Taas. Vaikka he sen tietävät.
  32. Kerro miehellesi että on komeinta universumissa. Vaikka hän sen tietää.
  33. Ota aikaa itsellesi. Taas. Älä tee mitään, ole.
  34. Kasva ihmisyyden portailla. Porras kerrallaan.
  35. Jos siltä tuntuu, tule kolisten alas. Älä anna kenenkään kävellä yli.
  36. Ole utelias. Asioista.
  37. Jos olet väsynyt. Anna lupa siihen.
  38. Löydä ihminen jota ihailet. Mentorisi.
  39. Jos haluat katsella viisi sarjaa tv:stä putkeen, tee se. Tuntematta huonoa omaatuntoa.
  40. Älä mieti mitä muut miettivät. Edelleen ne miettivät itseään ja mitä muut miettivät heistä.
  41. Aurinko!
  42. Kasvata jotain.
  43. Ole rehellinen ja avoin.
  44. Uskalla tehdä mitä haluta. Itse.
  45. Älä tee mitä et halua vain sen takia että joku muu haluaa sitä.
  46. Ole rehellinen itsellesi. Jos huijaat, laita silmät kiinni.
  47. Älä hyväksy vähättelyä.
  48. Jos olet muuttunut näkymättömäksi, aloita lauseesi. ”Mitä vittua!” (viittoma löytyy Sannin videolta)
  49. Hiljainen kansa ei saa valtaa. Hyväksy se tai ole näkyvä. Taas.
  50. Kuuntele.
  51. ”Päivät on pitkiä ja vuodet lyhyitä.” (Gretcehn Rubin). NYT!
  52. Elä unelmaasi. Nyt.
  53. Kuntoile. Jos haluat.
  54. Lakkaa kyntesi. Jos haluat.
  55. Rakasta itseäsi. Oikeasti ❤
  56. Paras ikä on aina!

 

 

 

”Näemme vain sen mitä haluamme”

Heikki Peltolan Rohtoja raatajille aloitti ajatusmatkani kahden viikon takaiseen arviointipäiväämme tiimin kanssa. Olin Losadan ja Letimin mallin mukaan pitänyt kirjaa tiimin sisäisestä vuorovaikutuksesta treeneissä. Kuka aloittaa dialogin, kuka jatkaa, kuka on loistava keskustelun kiteyttäjä. Kuka kantaa vastuuta, kuka on ”alimielinen” (Peltolan käsite: ”vetäytyvät vastuusta ja pitävät suunsa kiinni silloin kun pitäisi puhua ja puuttua epäkohtiin.”)

Arviontipäivän yhtenä avioinnin kohteena oli tiimiläisten osallistuminen treeneihin: mm. projekteissa ja lukemisen kautta omaksutun tiedon tuominen ja jakaminen muille, osallistuminen dialogiin ja yhdessä uuden tiedon synnyttäminen, aktiivisuus, muiden kannustaminen ja tukeminen.

Keskustellen käytiin läpi kunkin arvioi ja perusteet muille tiimiläisille. Kuunnellessani selkeästi perusteltuja arvioita, palautui mieleeni muisto havainnoinnistani, joka minut aina on yllättänyt, vaikka sitä olen jo osannut odottaa. Kun olin raskaana ja kuljin ison vatsani kanssa kaupungilla, kaikki muutkin olivat raskaana. Kun ajelin harmaalla Zafiralla, kaikki muutkin ajelivat. Kun kuumat aallot iskivät, oli kaupunki täynnä vesipulloa kantavia punaisuuteen taipuvia naisia. Nykyisin ei pahemmin enää törmää ainakaan raskaana oleviin isovatsaisiin kulkijoihin eikä myöskään harmaisiin Zafiroihin.

Tiimiläisten arvioinnit eivät juurikaan käyneet yksiin tilastointini kanssa. Aktiiviseksi keskustelun aloittajaksi nosti osa arvioitsijoista henkilön, joka oli enimmäkseen ollut hiljaa, osan arvioidessa hänet hiljaiseksi. Tämä toistui asiassa kuin asiassa ja tiimiläisestä tiimiläiseen. Loppuringissä kyselin yleisen hämmennyksen vallitessa arviointien laskeuduttua kaikkien tajuntaan, että mistähän tämä ristiriita mahtoi johtua?

”Näemme paremmin ne, jotka olivat meidän omissa projektiryhmissä.”

”Toiset tuntuvat aktiivisemmilta kuin toiset.”

Usein annamme palautetta sen mukaan miltä meistä tuntuu. Tämä ei välttämättä pohjaudu tosiasioihin  vaan omiin mielipiteisiimme. Miten tärkeää onkaan tunnistaa ero, mutta miten?

 

Paluu Tulevaisuuteen?

Mahdollisuus avasi ajatuksia ja auttoi ymmärtämään mitä ehkä ymmärrän ja mitä olen luullut oivaltavani, oivaltaakseni ne nyt melkeinpä samalla tavalla mutta eri hetkessä, ymmärryksen tilassa ja etenkin tekemisen kautta tulleen tuntuman luomassa tilassa.

Tiimimestarit 79 Johtamisen kerta alkoi Yläneellä Kuralan tilalla torstaina 17.11. klo 12 lounaalla, niin kuin aikojen alusta on Tiimimestarit aloitettu. Tästä se lähtee, yhdessä ajattelu saa alkaa.

Tiimimestarit 10

Oma Tiimimestari 10 –ryhmäni aloitti matkansa syksyllä 2010. Kristiina, Paavo, Jarno, Elina, Anna-Greta, Eeva, Carolina, Kimmo, Timo, Satu, Riikka, Maija, Minna, Santtu, Mirva, Satu V. Valmentajina Johannes ja Petri. Tämä kerta oli siis koettu, osallistujana.

Suurin syy uudestaan tiimimestari kerralle lähtemiseen oli oma uteliaisuuteni, näenkö ja etenkin koenko asioita eri tavalla kuin kuusi vuotta sitten. Miten on oma ymmärrykseni asiasta muuttunut ja/tai kehittynyt. Päästäkseni paremmin asian iholle, luin kokoamani kansion omasta Tiimimestarimatkastani.

Muistiinpanoja, liitteitä, joista nyt tunnistin nimiä ja asioita. Asioita, jotka ainakin omalta osaltani tulivat liian aikaisin, sillä minulla ei ollut omaa tiimiä/osuuskuntaa minkä parissa näitä peilata. Toisaalta en niitä ajatuksia, oivalluksia joita mahdollisesti syntyi, myöskään tajunnut viedä eteenpäin puhumalla niistä, kertomalla niin usein ja niin monelle kuin mahdollista, jolloin ne olisivat tulleet, jos ei teoiksi vielä, mutta ääneen puhuttujen sanojen kautta itselleni näkyväksi ja näin muistettavaksi. Muistettavaksi niihin hetkiin kun niitä olisin voinut soveltaa. Hamel, Downey, Sokrateen periaate, Johanneksen Taikakaava, Tribes, Drucker, mm.

Toisaalta työkirjastani löytyi esimateriaalista leikattuja asioita, jotka olivat kuin suoraan oppikirjoista: ”Kuka on asiakkaamme? Mikä on hinta… ” Näitä en muistanut edes lukeneeni?  Nälkä ei ollut Brändin rakentamiseen, Asiakkuuden hallintaan vaan tapaan millä niitä opitaan. Näin asian itselleni selitän. Koen, että oli erittäin rikastavaa palata näihin Tiimimestariajan muistiinpanoihin, jotta ymmärsin mitä en silloin oivaltanut.

Olin pohtinut omaa filosofiaani ja johtamisen teesejäni Morvassa 2. – 4.12.2010. Tuolloin olin kirjannut ylös mm.

  • Tunnista olemassa oleva osaaminen
  • Kehitä/harjoita niitä asioita missä valmennettava on tosi hyvä tai tosi huono.
  • Ole selkeä.
  • Aseta tavoitteet yhdessä tiimin kanssa. Fokusoi tavoitteisiin. Kilpailu voi peittää tavoitteet.
  • Tee tiimityötä.
  • Sovi työnjaosta.
  • Kokoa loistava tiimi ja luota tiimiläisiin.
  • Ole innostava/Innostunut.

Omalla johtamisen kerralla tiimiliiderinä toimi yrittäjä Kristiina. Nyt kun luen muistiinpanojani, ymmärrän taas palasen enemmän.

Tiimi eteni vauhdikkaasti, hauskuus, nauru ja tekemisen ilo kukoisti. Nopeasti syntyi Morva + LOVE = MORLOVE. Dialogin poikanen ei kuitenkaan päässyt lentoon vaikka keskustelu eteni. Kaikki eivät olleet siinäkään mukana. Pää täynnä edellisen viikon painolastia?”

Synnytyksestä paistoi toiselle kerralle mahdollisesti tyypillinen rauhattomuus, kiire tekemiseen. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena tiedettiin jo mistä on kyse. Tekemään!

”Synnytyksen suunnittelussa oli kiire. Ei avattu tarpeeksi, hedelmällinen keskustelu jäi lyhyeen. Valmista oli heti. Ja valmista on vaikea tehdä uudestaan. Syvennettiin kyllä mutta ei aivan uskallettu luottaa prosessiin. Toisaalta kokonaisuus taisi olla parempi kuin palat yhteensä.”

Taustatyötä

Ennen valmennukseen lähtemistä lueskelin laatimiani kirjaesseitä johtamiseen liittyvistä kirjoista. Tuolloin olin lukenut mm. Nalle Puh ja johtamisen taito, Pat Riley; Winner Within. Ihmevalkkuaikana lukemisen taito ja halu olivat vahvistuneet joten kirjoja aiheesta tuli luettua enemmän:

Se mikä näissä kirjoituksissa herätti minut, oli se, että en tee niin kuin ohjeistan. Toivon aina, että kirjasta ei saisi muodostua Talvivaaraa; jos se ei yhtään innosta, mutta kun on jo luettu niin pitkälle, on pakko jatkaa. Muutama Talvivaara minulla oli ollut matkassa. Kaiken tämän jälkeen tunsin olevani valmistautunut hyvin hankkimalla riittävät taustatiedot, joten enää puutuivat tavoitteet.

 

Omat oppimiskysymykseni Johtamisen lähikerralle Euraan

  1. Mitä tuo samaan valmennuskertaan osallistuminen uudestaan?
  2. Näenkö prosessin ja vastuunkantajat erilailla (valmentajan rooli, tiimiliiderit…)
  3. Pystynkö itse tarjoamaan täyden osallistumiseni tiimilleni?
  • Innostuksen puute – tämä on jo nähty
  • ”Me tehtiin tämä näin” – vastausten tarjoaminen
  • Aito osallistuminen ja silti havainnoiva ote

Yläkäsitteenä kaikelle tälle, pystynkö tunnistamaan sanomisessani tai tekemisessäni niitä oppeja mitä Ihmevalmentaja valmennuksessa jäi mukaan.

 

Ja lähtee…

Alun fiilisiringissä tapahtui ensimmäinen havainto. Ihmevalkuissa oli alusta asti kova odotus ja panostus aloitukseen: Kokoontumisten välillä tapahtuneiden asioiden, luettujen kirjojen ja opittujen ja oivallettujen asioiden jakaminen. Nyt, niin kuin muistaakseni omassa tiimimestariryhmässänikin vuorot kulkivat nopeasti, aikaa ei mennyt kolmea tuntia vaan korkeitaan 15- 20 minuuttia. Ihmevalkkujen melkeinpä transsia lähenevä yhteinen istunto ei olisi ollut mahdollista vielä tiimimestarivaiheessa, näin uskon. Se, miten Ihmevalkuissa päästiin/jouduttiin lopuksi valmentajista riippumattomaan tilaan, ei täällä vielä näyttänyt merkkiäkään. Timo valmentajana herätteli ihmisiä tarinoinnilla teemaan. Nostot kirjoista, ikään kuin huomaamatta, tarkoituksena houkutella ihmisiä lukemaan lisää saivat valmennettavat peilaamaan omaa lukemistaan näihin esille nostettuihin asioihin.

Tekeminen nopeasti näkyväksi ja sitten aikaa ajattelulle

Tiimiliiderit valittiin. Toimeksiannot saatiin ja niihin lähdettiin. Mitä on lähikertojen välillä luettu? Uusi toimeksianto. Mitä kolahduksia oli tullut? Uusi toimeksianto. Mitä kolahduksista on viety käytäntöön? Ensin hieman katkonaiselta tuntunut tekeminen olikin kuitenkin tehokasta nopeutensa ja rytmityksensä takia. Nopeasti tuotos mitä on tehty. Näkyväksi myös se, jos tekemistä ei ole ollut. Nyt ei ollut tarve pitkälle dialogille, joten tämä toimi.

Seuraavaksi tiimiliiderit kokosivat porukkansa ja keskustelu alkoi. Kävin kuuntelemassa myös toisessa tiimissä. Tutustumassa sen tekemiseen ja havainnoimassa miten valmentajien mahdollinen ohjeistus näkyi ”lillatränaren” toiminnassa.

Oman tiimini vetäjänä toimi Aleksi Tampereen Proakatemialta. Rauhallisella otteella, aikaa ja tilaa antaen hän mahdollisti keskustelun, joka välillä harhaili niin kauas aiheesta palaten taas takaisin. Jokaisella vierailulla muihin ajatuksiin ja paluulla siellä oli vahvistava vaikutus lopputulokseen.­­

Valmentaja Timo ja Vesa pysyttelivät poissa. Tuntui kuin he eivät olisi missään roolissa tässä tarinassa. Niin tuttua oli tämäkin omalta tiimimestariajaltani. Myöhemmin kuulimme tiimiliidereiltä että ohjeistusta oli ollut tuskin nimeksikään, enemmän kysymyksiä ja odottavaa kuuntelua. Tämä pakotti pois turvaa tuovasta kontrollista. Ei mitään mahdollisuutta mikomanageeraukselle. Tiimit kävivät välillä epätoivon partaalla mutta usko riitti loppuun asti avata ja avata, kunnes kiteytyksen hetki oli valmis.

Omat oivallukseni

Johtamisen kerta, toistamiseen, oli kuitenkin uusi, ainulaatuinen tapahtuma. Oma elämäntilanne, kasvanut tiedon ja kokemuksen määrä antoivat aivan erilaisen näkökulman asioihin. Esa Saarisen Pafos-seminariin osallistutaan uudestaan ja uudestaan saaden aina oivalluksia. Ajatusten jakamisen ja yhdessä uuden synnyttämisen ihme tapahtui myös Kuralan kartanossa.

Motorola

Mikä meni hyvin?

Omien ajatusten ja etenkin ennakko-odotusten kyseenalaistaminen, tilan antaminen, kuunteleminen. Innolla osallistuminen ja dialogiin osallistuminen tiimin tasa-arvoisena jäsenenä pys

Mitä opin?

Tärkeintä on tiimi. Luota prosessiin. Mitä tapahtuu, pitääkin tapahtua, kunhan havainnoi mitä tapahtuu. Ja mahdollisesti vielä oppii siitä. Muutoksessa auttaa jos tajuaa miksi muutos on välttämätön. Aiemmin tapahtuneeseen kannattaa palata lukemalla tai osallistumalla. Aiempaan palaaminen selkeyttää tulevaa.

Mitä vien käytäntöön?

Itsensä johtaminen alkaa omasta hyvinvoinnista. Teen asioita. Tekemällä tekemien lisääntyy.

Palaan useammin aiemmin kirjoittamaani, tekemääni ja reflektoimaani lukemalla kirjoituksiani, mahdollistamalla aiemmin tapahtuneen tapahtua uudestaan. Liian kova vauhti aiheuttaa asioiden unohtamisen kun niitä ei ehdi saada itselleen omiksi.

Ja mitä en ole oppinut

Kaikki se analyyttisyys ja havainnointi, mitä etukäteen toivoin löytäväni ja jonka avulla ajattelin peilaavani omaa etenemistäni, oli ilmaan puhallettuja renkaita. Kun lähtee, niin lähtee. Täysillä olin mukana, uutta oppimassa, yhtenä tiimin jäsenenä. Siellä olin, tekemässä samoja virheitä kuin kuusi vuotta sitten, samalla uteliaisuudella ja yhdessä olemisen voimaa tuovan tunteen sekoittamana.

Nyt täytyy taas antaa ajatusten laskeutua ja saatan olla yhden kokemuksen viisaampi kuin aiemmin.  Tai sitten en.  Ehdottomasti kannatti. Jokaisen Ihmevalkun pitäisi palata menneisyyteen jotta näkisi missä nyt kulkee.

 

Ajatuksia valmentajuudesta

Vuonna 2010 Tiimimestarivalmennuksessa Morvassa, 2. – 4.12. johtamisen kerralla oli ennakkotehtävänä miettiä oma johtamisfilosofia. Tuolloin olin kirjannut mm.:

  • Ole selkeä.
  • Aseta tavoitteet yhdessä tiimin kanssa. Fokusoi tavoitteisiin. Kilpailu voi peittää tavoitteet.
  • Tee tiimityötä.
  • Sovi työnjaosta.
  • Kokoa loistava tiimi ja luota tiimiläisiin.
  • Ole innostava/Innostunut.

Olen saanut olla kohta 1,5 vuotta tiimin kanssa Salon Bisnesakatemiassa. Matkasta olen saatu mukaani paljon, mm.: kokemuksia, kolahduksia, kömmähdyksiä, päänsärkyä, unettomia öitä, onnistumisia, iloja, yhdessä jaettuja hetkiä ja asioita. Pienen mikkihiiren askeleen olen ottanut matkallani valmentajaksi. Askel eteenpäin, kuitenkin, uskoisin. Mitään en vuonna 2010 miettimistäni asioista ottaisi pois listalta.

Listani on kasvanut asioilla, jotka eivät niinkään liity suorittamiseen vaan olemiseen:

  • Sano ne asiat mitkä jää sanomatta itsestäänselvyyksinä.  Uskon sinuun. Good Job. Jokainen tiimiläinen ansaitsee luottamuksen ja tunteen että on tärkeä osa tiimiä. Esa Saarisen sanoin: ”jokaisessa on enemmän hyvää kuin päällepäin näyttää.”
  • Kaikille tulee uskonpuutetta, väsymystä, elämäntilanne vaan vie mukanaan. Muista hyväntahtoinen Push – Motivointi.
  • Kun innostun itse, innostan samalla muita. Näytä että olet innostunut.
  • Kuuntele ensin, sitten kysy ja neuvoja annetaan vain luvan kanssa. Jos silloinkaan.
  • Ole positiivinen– kun on mukavaa, niin on mukavampaa.
  • Tukeminen. Kuten joukkueurheilussa arvostan pelaajaa, joka tekee muut paremmaksi, anna tukesi näkyä myös muille kuin avainpelaajille.
  • Puhu sydämestä. Välitä aidosti.
  • Ole utelias. Ole kiinnostunut.
  • Asioilla on tapana järjestyä. Älä tee ennenaikaisia päätelmiä/tuomioita.

Ja lopuksi: Dee Hockia kannattaa aina palauttaa mieleen:

  • 60 % itsensä johtamista
  • 20 % omien johtajien johtamista
  • 20 % – 25 % Kollegojen/(omien alaisten johtamista)

Morva – verkostot ja yhteistuotanto 22. – 24.9.2016 -Ihmevalmentajat

Check-in herätti tähän päivään, tähän hetkeen ja näihin ihmisiin, ihmevalkkuihin.

”Tartuta uteliaisuus – edistä uteliaisuutta! Uteliaisuus uudistaa.” Valmentajan tärkeä tehtävä on herättää ajatuksia jotka synnyttävät kysymyksiä joihin halutaan etsiä vastauksia. Uteliaisuus on hyve. Loputon asioiden ihmettely ja se että ei ota mitään itsestäänselvyytenä houkuttelee mielen ikkunat auki. Viekö uteliaisuus voimia vai onko siitä poisopittu? Voisiko menetetyn uteliaisuuden kyvyn saada takaisin?

Jarmo toi keskusteluun uuden käsitteen: Bifurgaatiopiste, epäjatkuvuuden kohta systeemissä. Kohta jossa on tehtävä valinta kahden samanaikaisesti syntyvän vaihtoehdon välillä. Prosessi jossa systeemi etenee vaiheittain järjestyksestä kaaokseen.( http://hurskainen.fi/wp-content/uploads/2014/12/Kaaoksesta_ratkaisuihin.pdf)

”Paska tilanne voi olla mahdollisuus, paska rakenne ei. Mitä tapahtuisikaan jos olisi hulvattomien kokeilujen yksikkö irti hallinnosta, byrokratiasta ja virallisesta johtamisesta?” Jarno visio systeemiä – ajatus tarttui ja hetken kuljin pumpulissa.

”Mitä pienempi kokeilu, sitä varmemmin se toteutuu” – Jussi Kallan ajatus muokkautui saunasynnytykseen mennessä ajatukseksi: ”Miten pienen kehtaat näyttää?”

Me olemme niin hyviä rakentamaan pilvilinnoja, isoja suunnitelmia ennen ensimmäistäkään kokeilua/asiakkaan kontaktointia/havainnointia. Kaavaillaan itsekseen omassa porukassa ilman sitä, mikä antaisi luvan tekemiselle. Ei kehdata tuoda raakiletta, pientä kokeilua nähtäväksi.

Fail cheap, fail fast, fall forward. Fail Fast, learn faster. Fail. Fail. Fail.

Keskustelua käytettiin nautintoaineena. Kukaan ei halunnut irrottautua. Kuiva kausi haluttiin katkaista. Asioita nousi, niihin tartuttiin, niitä ohitettiin, niitä yhdisteltiin.  Vauhti ja tiheys olivat liikaa jo Pafos suuntautuneelle päälleni ja niinpä kolahduksia tuli, mutta niiden kirjaaminen jäi hataraksi. Seuraavana kootut katkelmat:

Mitä todella haluat? Mikä on seuraava loikka? Missä olet ihmisenä kasvun portailla?

”Todellisuuden louhinta.” Huikea käsite. Somevuoren uumenista louhitaan ihmisen todellinen minuus? Kohti ääretöntä ja sen yli –sarjaa, ehdottomasti.

”Puhuuko kirja sinulle? Kuunteletko?”

”Jeesus oli hyvä tiimivalmentaja. Hän jätti tiimiliiderit vastuuseen, hoitamaan hommat ja poistui paikalta.”

Serendipiteetti; ”Sattuma suosii valmistautunutta mieltä”/Louis Pasteur.

”Altistu onnelle.”

Dialogiringissä oltiin mukavuusalueella. Kukaan ei halunnut ottaa askelta toiseen suuntaan. Nyt nautittiin. Omat tavoitteeni tälle kerralle olivat tuulen ohuet. Yhteistuotanto ja verkostot. Esimotorola oli jäänyt tekemättä. Ehkä olin ollut laiska. Ehkä luotin prosessiin. Ehkä luotin tiimin voimaan.

Kolahduksia tuli. Asiasta tai asianvierestä. Näin piti tapahtua.

Miten herättää tiimin energialataus?

Oikeat vastaukset eivät auta, mikäli kukaan ei lähde mukaan.

Mitä on/kenellä on puhdas tieto?

Mitä on yhteistuotanto? Co-production+co-creation+co-experiation

Akvaariossa Jonne, Jani, Matti ja Jussi alkoivat hämmentää ajatusta eteenpäin.

”Yhteistuotannolle tarvitaan tilaa. On oltava raakile, johon asiakas tuo oman panoksensa. Yhteistyössä on rajatut kokonaisuudet ja selkeät rajapinnat. Yhteistuotannossa rajat häipyvät. Ollaan valmiit jakamaan riskiä ja tulosta. Sitä on vaikea ohjata sivusta. Paljon muuttujia, kompleksisuus kasvaa.”

Miten johtaa yhteistuotantoa?

Tunnista rajapintojen yli menevät prosessit.

Verkosto on jättitiimi, jossa toimivat tiimin lainalaisuudet. Hierarkiassa ei voi hypätä vaiheiden yli.

johtamisenhaaste

Tiimi 1:n jälkilöylyt

Kenellä on idean omistajuus? Dialogin jälkeen ei omistajuutta vaan yhdessä ajateltu tuote. Ideaa myllytetään dialogissa, co-production.

Johtajuutta tarvitaan jotta tapahtuu.

Liika hype voi ohjata toimintaa pois ja tappaa kokeilut.

21- toistoa!

Hintsa performance.

Kirjoista saat mukaasi/taaksesi asiantuntijaryhmän.

 

Elämää Morvan valloituksen jälkeen

Jos tuntuvat sekalaisilta mutta moninaisilta muistiinpanoni, niin ehkä se hyvin kuvaa tunnetta ennen lauantai-iltaa. Tuskaisen ”kuka ottaa ohjat” vaiheen jälkeen päädyimme pientiimeissä (jako neljään – nerokasta) suunnittelemaan synnytystä. Klousausta. Ehkä ei enää riittänyt vaan nyt tarvittiin piste, kaikkien halusta ja yhteisymmärryksessä.

Raittiinilman korkeanpaikan leiri toi tarvittavaa energiapuustia ja homma lähti taas eloon. Kuolemattomia ajatuksia heitettiin ilmaan. ”Mitä varten ihmevalmentajat ovat täällä? Me olemme täällä niitä varten jotka eivät ole täällä. Kasvamassa omaa kasvuamme.”

”Rohkeus kasvaa aina kun voittaa pelon.”

”Ensin pitää luottaa jotta syntyy luottamusta.”

”Valmentajalle on tärkeää pelkistää.”

 

Synnytys lähti YT-propelin ympärille. Mallinnus. Käytännön tasolle. Malli – testaus – kokeilu. Jopa?

MIKÄ PYÖRITTÄÄ PROPELIA • johtajuus – itsensä johtaminen?
• YPK (lukuohjelma)
• teot – onko syntynyt yhteisiä tekoja?
• neliveto
• näky
• yksilö
• empatia
• yhteinen päämäärä
• yhteisö

yt-potkuri

All in all.Tämän setin jälkeen oli hyvä ponnistaa kohti Esa Saarisen Pafos-seminaaria.

 

Kirjavinkit:

  • Minun paikkani – Tarinoita kutsumuksesta ja sen löytämisestä, Elina Rautio
  • Välttämätön piste, Henry Cloud
  • How Great Leaders Think: The Art of Reframing, Lee G. Bolman
  • Uskalla haavoittua – elä rohkeasti täydellä sydämellä, Brené Brown
  • Luova kutsumus – Tarkoituksen kokemisen taito, Tapio Aaltonen
  • Likeonomics: The Unexpected Truth Behind Earning Trust, Influencing Behavior, and Inspiring Action, Rohit Bhargav
  • Delhin kauneimmat kädet, Mikael Bergstrand
  • Future-Fit Paperback, Giles Hutchins
  • Tähän on tultu, Tommy Hellsten
  • Rohtoja raatajille, Heikki Peltola
  • Embracing complexity, https://hbr.org/2011/09/embracing-complexity
  • JOHTAJA TERAPEUTIN SOHVALLA: lisää tunneälyä organisaatioon, Vries Manfred Kets de
  • Ego is the enemy, Ryan Holiday
  • Kehitä kokeillen, Sami Paju

 

Wilenius, Markku. Tulevaisuuskirja, metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen.

”Tämä kirja on kirjoitettu jokaiselle, joka ihmettelee yksinkertaista kysymystä, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu.”

”Menneisyys ennustaa tulevaisuutta muotona, ei sisältönä.”

”Yhteiskunnan kehityssykli kestää 40 – 60 vuotta. Mutta sen lisäksi yhteiskunnat muuttuvat. Jokaisen kierron kohdalla ne ovat jotain muuta kuin edellisellä kierrolla. Näin edellinen kierros ei koskaan sinänsä pysty ennustamaan seuraavaa. Menneisyydestä ei voi johtaa tukevaa. Samaa  Nassim Taleb sanoo, pelkästään historian perusteella ei voi ennustaa tulevaa. Pitää olla varautunut yllättäviin asioihin, asioihin joista ei vielä tiedetä. Kirjassaan Wilenius kertoo kysymyksen ” Miten muutosta ymmärretään ja miten sitä ennakoidaan” olevan kirjan lähtökohtana.

Tulevaisuuden ymmärtämisen voidaan jakaa kolmeen ennakoimisen tapaan:

  1. Probalistiseen – perustuu todennäköisyyksiin
  2. possibilistiseen – skenaarioajattelua
  3. konstruktivisiseen – tulevaisuutta tehdään joka päivä

”Me olemme tietoisuus joka maailmalla on. Tietoisuudet luovat todellisuuksia maailmaan.” –Pentti Malaska

 ”Uusi aikakausi ei voi alkaa ennen kuin riittävästi vanhaa on raivattu pois.”  Tämä kolahti osittain liittyen omiin tavoitteisiini. Ei voi aina vain lisätä asioita/tavaroita, pitää myös antaa pois/luopua, jotta pääsee eteenpäin. Uutta ei voi syntyä jumittamalla vanhassa.

 

”Epävarmuuden maailmassa tulevaisuus on luotava itse.”

Tulevaisuuteen katsominen periaatteita: mm

  1. Tutki omia aikomuksiasi ja mitä haluat.
  2. Luo skenaarioita mihin suuntaan maailma mahdollisesti on menossa ja miten ympäristö jossa toimit, muuttuu.
  3. Kirkas näkemys omista suhteellisista eduista; tiedot, taidot, kokemukset jotka erityisen arvokkaita.

 

Älykäs teknologia  – talouden rakenteen pitkät syklit

Venäläisen taloustieteilijä Kondratjevin mukaan olemme siirtyneet kuudenteen aaltoon. Digitaalisen teknologian aalto kesti vuodesta 1970 vuoteen 2010. Nyt on tuolloin luodun teknologian älykkään käytön vuoro; fyysiset tuotteet, digitaalinen viestintä ja inhimillinen pääoma kohtaavat globaalisti.

kuudesaalto

Nyt voidaan kysyä, onko teknologia kehittynyt niin nopeasti että suurimman osan ihmisistä on sitä vaikea ymmärtää tai seurata.(Sama mitä johtajuudesta puhutaan Complex Adaptive Leadership kirjassa.)

Wileniuksen mukaan kuudes aalto perustuu kokeilunhaluiseen kulttuuriin; testailu, avoimuus, uuden oppiminen, epäonnistumisten hyväksyminen. Liika testailu pois, intuitiivisesti siihen suuntaan mikä tuntuu hyvältä. Ketterät kokeilut, nopeat protot, välitön palaute ja siitä oppiminen.

Kuudennessa aallossa organisaatioiden toiminnalle luodaan uudet periaatteet. Siirryttäessä älykkyyden aikakaudelle; yhteistyötä korostava ajattelu, wikinomia, ja virtuaalisten kommunikaatiovälineiden hyödyntäminen korostuvat. Kuudennessa aallossa vahvistuvia periaatteita ovat: Yhteistyö, avoimuus, jakaminen, integriteetti, keskinäinen riippuvuus.

Uusi yrittäjyys

Jakamistalous, jakamisen kulttuuri, ”Intohimo tuottaa radikaaleja innovaatioita”, huomio tulevaisuuteen, tärkeänä pietään sitä me mitä osataan tehdä yhdessä, tiiminä, joukkueena – egosentrinen ajattelu syrjäytyy, pikarahan sijaan kohti kestävää arvonluontia, uusi johtajuus.

Uusi johtajuus

Hierarkia minimissään, vastuuta ja valtaa jaettu työntekijöille, tiimeille, itseorganisoituminen kaaoksen ja järjestyksen rajamailla. Kuudennen aallon johtajat ovat valmiit kohtaamaan todellisuuden, ovat suoria, delekointiosaavia ja kannustavia.

”Hajautettu valta organisaatioissa luo mahdollisuuden siihen, että itseohjautuvuus paranee.”

”Parhaat edellytykset menestymiselle luovat tiimityöskentely, verkottuminen yli organisaatiosiilojen ja vapaus toimia ilman, että ylemmät hierarkiatasot estävät toimintaa.”

 

Konstruktivismiin

  • Oppimisessa kohti geneeristä kyvykkyyttä.
  • Pois passiivisesta, yksikköopiskelusta yhteisölliseen ymmärtämiseen.
  • Uskallus ja halu ratkoa ongelmia
  • Luovuudelle ja sen omaksumiselle aikaa ja tilaa
  • Mahdollisuus monikulttuurisuudelle

Kohti vuorovaikutusyhteiskuntaa

Ihmiskeskeinen kulttuuri, älykäs ja tietoinen aikakausi mahdollistaa kaikkien tulla kuulluiksi. Tästä seuraa paremmin ymmärtävä ihminen. Vuorovaikutusyhteiskunnan periaatteita:

  1. Tuotteita ja palveluita kehitetään yhdessä asiakkaan kanssa.
  2. Organisaatioissa hierarkia minimiin. Kaikkien työpanosta arvostetaan. Sosiaalinen älykkyys ja henkinen kypsyys ovat tärkeitä ammatillisen osaamisen lisäksi.
  3. Työminä = kotiminä

 

 

Pitääkö aina epäonnistua onnistuakseen?

Epämukavuusalue!! Tässä kohtaa haluaisin viittoa muutaman asian. Ääneen lausuttuna kuulostaa liian raskaalta. Kuka onnistuu tai oppii epäonnistumisistaan epämukavuusalueellaan.

Voiko onnistumisista oppia? Voiko mukavuusalueella kehittyä? Mitä on mukavuus- ja epämukavuusalueen välissä. Järvilehdon Tee itsestäsi mestariajattelija -kirjassa kerrotaan näidne vyöhykkeiden välissä olevan Zonen. Comfort zonen ja Danger zonen välissä on Optimal performance zone. Menemällä pois omalta mukaavuusalueeltaan, kasvaa optimaalinen alue ja epämukavuusalue pienenee.

Pienillä teoilla on vaikusta. Ei siis ole pakko tehdä isoja kämmejä tai kämmejä ollenkaan oppiakseen. Tekemällä uutta ja usein voi tukea omaa kasvuaan.

Lukemisen kesä

Kesä ja lukeminen. Toimiva pari. Tänä kesänä tuli luettua hieman vähemmän kuin edellisenä kesänä.Myös kirjoittaminen jäi vähemmälle.

Nyt syksyn kynnyksellä asioiden mieleen palauttaminen tuntuu osin hankalta. Mutta ehkä ne asiat jotka jäivät mieleen, ovat juuri niitä mitä tarvitsen. Osasta lukukokemuksista löytyy onneksi joitakin poimintoja.

Kohlrieser, George: Johda dialogia. Panttivankineuvottelijan opit tiukkoihin vuorovaikutustilanteisiin.

Kirjan esipuhe viritti mielen ja lupasi huimaa lukukokemusta. Eikä pettänyt.

”Parhaiten menestyvät ne yksilöt ja organisaatiot, jotka näkevät edessään mahdollisuuksia, eivät esteitä ja rajoitteita.”  Emme ole olosuhteiden vankeja. Meillä on itsellä valta toimia. Mitä teemme, määrää aina lopputuloksen.”

Mitä tarkoittaa kun kaapattuna on oma pää ja ajattelu? Onko minussa voimia taistelemaan ja vapauttamaan itseni pankkivankidraamasta. Tunnistanko tilanteen vai viedäänkö minua? Ymmärränkö omat tunteeni?

Miksi ajaudun tilanteeseen, jossa annan itseni tulla kaapatuksi!

  • Kuivaushuoneen väärin täytetyt narut. Kiilaus kassajonossa. Ulkoiset asiat, joista osaan voin vaikuttaa ja osaan en. Miksi päästän ne pääni sisälle? Hallitseeko liskoaivojen logiikka toimintaani? Kaappaako mantelitumake minut?

Kirja opastaa tunnistamaan merkit, jotka kertovat uhasta joutua kaapatuksi; voimattomuudesta ja toimintakyvyttömyyden tunteesta.  Mm. ”minulla ei ole muita vaihtoehtoja, olen loukussa.” Olemme voimattomia, emme hallitse tilannetta. Ja miten sitten tulee toimia. Ajattelun voima. Mielikuvat. Puhuminen.

Itseään toteuttava ennustus ja ajattelu

Mielikuvan voima on suuri. Jos etukäteen jo miettii että ei voi onnistua, on epäonnistuminen pedattu. Tämän huomasin todeksi harjoitellessani lumilautailua. Uskoin jo lähtiessäni että kaadun. Ja niin kävi. Vasta kun aloin laske niin lujaa, että en uskaltanut kaatua, selvitin mäet. Oli pakko uskoa että en kaadu. Keskityin onnistumaan.

Jos provosoidaan, älä provosoidu. Kun minua vastaan hyökätään, pystynkö hallitsemaan mieltäni niin etten hyökkää takaisin. Harjoittelemalla, sanoo Kohlrieser. Tietoisuus omasta tilasta kasvaa ja edesauttaa prosessia. Visualisointi. Älä salli mielikuvien kääntyä negatiiviseksi. Ohjaa omaa ajattelua. Harjoittele!

Molemminpuoleinen kunnioitus ja mitä siitä opin

”Paska treeni mutta tulipa tehtyä.” Näin olisi voinut käydä.

”In other words, the mood of the orchestra members after a performance says more about how well they did than the mood beforehand”

Muutamat rivit olivat jääneet luonnokseksi kolmisen kuukautta sitten. Mitä tuolloin oli mielessäni mitä en tohtinut loppumetreillä kuitenkaan näkyväksi tehdä.  Liittyikö tuo terveyden puolen kanssa pidettyihin yhteistreeneihin, missä peräänkuulutettiin molemminpuoleista kunnioitusta katastorfaalisen alun jälkeen.

”Pakkonakki”, sovittu yhteistreeni, oli hoidettava alta pois. Vastuunkantajaa ei tahtonut löytyä. Pallottelua, vähättelyä, uskon puutetta asian hyödyllisyyteen.  Pari tuntia väkisin vääntöä, osin uutta tuovaa, molempia osapuolia ahdistavaa tekemistä. Huono maku suussa oltaisiin voitu kävellä ulos tästä tilanteesta. Ja yrittää unohtaa tapahtunut.

Motorolassa käyty dialogi käänsi tilanteen 180 astetta. Rehellinen, suora puhe, toisten mielipiteiden kuuntele ja kunnioittaminen toi tilanteeseen jotain hyvin hienoa. Uutta. Oppimista.

Treenien jälkeen oli voittajaolo. Näin pitikin käydä. Mitä tapahtuu, pitääkin tapahtua. Tosin valmentajana matkan varrella, olin hieman eri mieltä. En puuttunut. En uskaltanut/osannut. Tai sitten ehkä vain luotin prosessiin.